Kaikki menee pieleen. Jos jokin menee oikein, niin sekin menee väärin, koska elämässäni vituiksi meneminen on jo oikein.
Tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Minähän olen. Olen yksin ja uudessa suuressa maailmassa. En tunne ketään ja kukaan ei tunne minua. Olen eksynyt enkä voi mennä minnekään. Minä vain lillun.
Syömishäiriöilen. Ahmin ja oksennan ja lihon ja olen kuvottava.
Muistaako minua enää kukaan? Olenko vielä olemassa?
kun siirtyy äkkiä, päivänvalosta pimeään, kestää tottua näkemisen
