hurraa, kaikki on sekaisin, hurraa

Viimeksi päivitetty syyskuussa 2013. Missä minä olin? Kuka minä olin? Mitä minä olin?

Sillä ei oikeasti ole väliä, sillä nyt olen täällä missä olen. Olen hyvässä koulussa, olen terapiassa, minulla on kavereita. Minulla on kaikki niin hyvin.

Mutta minä olen lihava.

Viime vuosi oli yhtä suossa rämpimistä. Kevään olin stressaantunut, että pääsenkö nytkään haluamaani kouluun. Ahmin ja oksensin ja keräsin valtavasti painoa lillumaan ruumiiseeni. En juossut yhtään. Kävin salilla, mutta sekin jäi kevään mittaan, kun alkoi kunnon sairasteluputki. Ajattelin, että kyllä kesätyöt sitten auttaa jo pääsemään pois bulimiaputkesta. Ei auttanut. Sama ralli jatkui läpi pitkän ja ahdistavan kesän. Päivisin olin normaali ja öisin hukuin bulimiavaltakuntaani.

Sitten tuli toivottu kirje heinäkuussa. Tuli muutto ja muuton myötä uusi asunto. Ja kämppis. Ja sitten loppui oksentaminen. Jaetussa kylpyhuoneessa se ei ihan onnistu (voin spoilata hieman, että kyllä se sielläkin onnistuu). Syksyn olin siinä ihanassa imussa, että minä olen nyt täällä ja kaikki on kivaa ja ihanaa ja minä olen terve ja pelastettu.

Mutta minä vain lihoin lisää.

Olin humalassa liian usein. En niin usein kuin monet meistä ekavuotisista, mutta siinä samassa riemun huumassa minäkin ajauduin liian monesti kohtuuttomasti käyttämään alkoholia. Paino vain tuli, eikä se mihinkään lähtenyt. Kävelin ja olin stressaantunut. Jumppasin kotona, kun kämppis oli poissa. Paino vaan oli ja pysyi ja näytti keskisormea. Sinä saastainen pullukka.

Sitten tuli loma. Vuoden paras hetki oli käsillä, kun ei tarvinnut mennä jouluksi kotiin. Oli niin hienoa ja ihanaa. Kävi niinkin, että tapasin ihanan ihmisen ja olin onnellinen, että nyt minä olen terve. Minulla on taas tunteetkin.

Sitten se pilvilinna romahti. Tipuin korkealta ja menin rikki. Tänään oksensin ensimmäistä kertaa sitten elokuun, koska söin liikaa. Olen kiristänyt ruokavaliota ja juoksen taas. En tahdo puhua kellekään, tahdon käpertyä omaan kuplaani ja jäädä sen sisälle ihailemaan luiseksi muuttuvaa vartaloa. En halua oksentaa, mutta haluan laihtua.

Minulla on hyvä kulissi. Rakennan vahvasta minusta hahmon muille ja jään sen taakse rakentamaan jotain aivan muuta. Pakenen todellista maailmaa omaan ihmemaahani, jossa kalorit tanssivat piirileikkejä. Minun omassa maailmassani kaikki on niin hyvin.

Kuuleekohan kukaan enää minua?