Oon huono. Tyhmä. Paska.
Oon tässä lähinnä koulussa ollut. Mun elämä on loppunut. Tilalla on kapea putki, jossa just mahdun tällaisena läskinä liikkumaan. Putken päässä ei näy valoa.
Oon koko meidän vuosikurssin surkimusluuseri. Oon kaikessa huonoin. Hitain. Tyhmin. Mulla ei ole motivaatiota ollenkaan. Mulla ei ole kavereita. Kukaan ei pidä musta, oon tämmönen läski läppä.
Haluisin vaan kuolla.
Miksei joku auto vaan vois ajaa mun yli?
Oon muuten aivan vitun läski ja syön vaan koko ajan. Ja juon. Ei täällä kestä selvin päin, oon mieluummin sitten aivan päissäni ja itken, kun en saa kouluhommia eteenpäin. Kun en edes tiedä mitä mun pitäis tehdä. En tajua sanaakaan, mitä mulle neuvotaan.
Tänään piti koulusta tullessa (seittemältä illalla) mennä lenkille. En mennyt vaan söin vitusti. Olen läski ääliö ruma idiootti. Mulla ei ole enää edes vaatteita, ne on kaikki hajalla. Oon niin kuvottava, että en pysty katsomaan peiliin. Mun naama on yks pallo, maha ja reidet leviää ympäriinsä ja allit heiluu kävellessä. Oon aivan kammottava.
Mä en vaan jaksa enää. Tulkaa ja ampukaa mut. En mä tästä enää nouse.
(Annettessi ala-arvoinen tyyli. En jaksa nyt. Enkä jaksa jatkossakaan. Katsotaan jos selviän hengissä niin, että kirjoitan tänne enää.)
kun siirtyy äkkiä, päivänvalosta pimeään, kestää tottua näkemisen
3/01/2015
my eyes are fat
En päässy duuniin sinne minne halusin. Itkin terapiassa ja oksensin kotona. Leipää ja juustoa.
Sitten oksensin eilen, kun koulu ahdistaa. Pussillinen pakastedallaspullia. On niin ihanaa, kun on oma uuni. En olisi kuollaksenikaan viime vuonna hipsinyt yhteiskeittiöön duunaamaan mättösafkoja. Siellä Muhammedien ja Mattien seassa, veri guud aidia.
Sitten lähdin illalla myöhään yli tunnin juoksulenkille. Söin niitä pullia raakana (oh my god, jäistä ja raakaa taikinaa, ihanaa). Se ei ollut niin ihanaa, kun yritin saada sitä taikinamössöä pihalle. Olis pitänyt muistaa, että taikinan oksentaminen on aina helvetin huono idea.
Tänään kello soi seitsemältä, kun piti olla kovinkin tuottelias. Sammutin sen ja nukuin pätkissä puoli yhteentoista. Söin aamupalaksi lounasta.
Oksentaminen huonontaa unta eli uniongelmaiselle suorastaan hienoa. Pää oli ihan sumuinen, kun nousin ylös.
Näin unta, että vedettiin kokaiinia semmosen ihmisen kanssa, jonka nyt oon jo päättänyt pyyhkiä mielestä. Tai olen jo melkein päättänyt pyyhkiä kaikki ihmiset mun mielestä, koska ei tästä tule mitään. En mä ikinä mitään parane, syntymälahjana saanut läskin ja ruman ja huonon roolin, niin ei sille voi mitään.
Sitten oksensin eilen, kun koulu ahdistaa. Pussillinen pakastedallaspullia. On niin ihanaa, kun on oma uuni. En olisi kuollaksenikaan viime vuonna hipsinyt yhteiskeittiöön duunaamaan mättösafkoja. Siellä Muhammedien ja Mattien seassa, veri guud aidia.
Sitten lähdin illalla myöhään yli tunnin juoksulenkille. Söin niitä pullia raakana (oh my god, jäistä ja raakaa taikinaa, ihanaa). Se ei ollut niin ihanaa, kun yritin saada sitä taikinamössöä pihalle. Olis pitänyt muistaa, että taikinan oksentaminen on aina helvetin huono idea.
Tänään kello soi seitsemältä, kun piti olla kovinkin tuottelias. Sammutin sen ja nukuin pätkissä puoli yhteentoista. Söin aamupalaksi lounasta.
Oksentaminen huonontaa unta eli uniongelmaiselle suorastaan hienoa. Pää oli ihan sumuinen, kun nousin ylös.
Näin unta, että vedettiin kokaiinia semmosen ihmisen kanssa, jonka nyt oon jo päättänyt pyyhkiä mielestä. Tai olen jo melkein päättänyt pyyhkiä kaikki ihmiset mun mielestä, koska ei tästä tule mitään. En mä ikinä mitään parane, syntymälahjana saanut läskin ja ruman ja huonon roolin, niin ei sille voi mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)