"Tunnesyömisen taustalla on usein viha"

Valikoivan ahkeruuteni vallassa olen ehtinyt liikunnan ja syömishifistelyiden ohella myös liimautua lukemaan. Tänään Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen (ja hyödylliseen!) juttu tunnesyömisestä. Nettiversio on paperilehden juttua suppeampi.

Olen nyt mukamas sellainen valveutunut bloggaaja, joka kommentoi oman bloginsa aihepiirin lehtijuttuja.

Tiesin etukäteen parhaaksi keinoksi ahmimisen välttämiselle tuon säännöllisen ja ohjeellisen syömisen. Noudatan sitä itsekin. Tosin vien homman aivan äärimmilleen eli kirjaan syömiset ja liikkumiset mahdollisimman tarkasti ylös. Se on sekä anorektinen tapani että purkan mättämisen ohella parhaita keinoja välttää ahmimista. En yksinkertaisesti halua nähdä ahmiskohtauksen ruokia mustaa valkoisella saatikka tietää montako kaloria kurkusta meni alas - ja tuli ylös.

Hyvinä aikoina, jolloin masennus ja yleinen alakuloisuus ei ole ollut niin hallitsevaa, olen aina vannonut positiivisen ajattelun nimeen. Tämä juttu ravisteli minut ajattelemaan, että jos yrittäisinkin nyt laihduttaa itseni rankaisemisen sijaan positiivisin keinoin. Olen pyöritellyt ajatusta jo alitajunnassani, mutta vasta nyt sain sen kunnolla esiin. Liitän tavoitteisiin palkinnot. Lähden avaamaan ahmimisongelmaani rauhallisesti tunteiden tunnistamisen kautta. Yritän löytää korvaavat keinot ja saada taas otteen elämästäni.

Tietysti tämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että olen läski ja ruma. Nyt tietysti läskiahdistus on hieman helpottunut, kun suunta vaa'an numeroissa on ollut oikea. Olen jo yrittänyt sen parin päivän laihduttamisen rajan. Yritykseni ovat kaatuneet liian niukkaan ja epätasapainoiseen syömiseen. Nyt pyrin siihen, että saan riittävästi kaikkia makroravinteita. Näin esimerkiksi rasvan tai hiilihydraattien himo ei kasva hallitsemattoman suureksi. Riittävällä syömisellä jaksan myös liikkua, mikä helpottaa laihduttamista. En halua olla mikään laihaläski, heinäsirkkajalkainen mopotyttö.

Rakastan listojen tekemistä ja sain jutusta idean kahteen eri listaan. Ensimmäinen on "Keinoja välttää ahmimista ja oksentamista". Tälle listalle pääsivät heti säännöllinen ja riittävä syöminen sekä purkan jauhaminen. Lisäsin myös tiukan aikataulun, ruokapäiväkirjan pitämisen sekä humalajuomisen välttelyn. Aina havaitessani jonkin keinon toimivaksi, kirjoitan sen ylös. Tarkoituksena olisi myöhemmin hyödyntää keinoja, kun pahin läskiahdistus ja epätoivo iskee.

Toinen lista on taas "Ruokia, joista oikeasti pidän". Harkitsin myös listaa inhokkiruuista, mutta päätin sen olevan liian negatiivinen. Tälle listalle oli yllättävän hankala keksiä täytettä. Ahmiessani syön kaiken maailman herkkuja (tai oikeasti ihan mitä vain kykenen). Nyt jäin miettimään, että ovatko ne todella sitä, mistä pidän. Lopulta sain muutaman ruuan listalle: pinaattikeitto, raejuusto (erityisesti Valio 2% sekä Arla Keso), pirkka grillijuusto, Rainbow:n aprikoosipikapuuro, mango, maapähkinävoi, taatelit ja vaniljajogurtti. Mietin vielä kanan lisäämistä listalle, mutten tiedä missä muodossa sen sinne panisin. En ole ehtinyt tehdä ajatustyötä tämän listan kanssa riittävästi, mutta se varmasti täydentyy pikkuhiljaa yhdessä toisen listan kanssa.

Mietin myös tunteita. Onko minunkin ahmimiskohtausten taustalla vihaa? Koska olen tottunut olemaan kiltti kaikkien miellyttäjä, on sisälläni ehkä jonkin verran vihaa. Toisaalta olen pikkuhiljaa oppinut ignooraamaan ihmisiä. Vaikka edelleen pelkään konflikteja ja muiden suututtamista, olen myös oppinut unohtamaan. Ihmissuhteiden välttely on osoittautunut myös hyväksi keinoksi pitää liialliset tunteet loitolla. Loppujen lopuksi olen hyvin tunteeton. Voin sanoa, että ärsyttää tai surettaa, mutta todellisuudessa tunne-elämäni on hyvin tasainen. Oikeastaan sitä voisi hyvin kuvailla aavikoksi.

Voisin ehkä kokeilla tunnepäiväkirjan pitämistä. Ei tarvitsisi kirjoittaa usein ja ehkä löytäisin jonkun ahmimiseen liittyvän tunteen. Toisaalta voisin myös opetella tekemään asioita enemmän ja enemmän järjen pohjalta. Se on laihduttamisen kannalta edullisempaa.

Tälle viikolle ei ole tiedossa yhtään liikuntalepopäivää. Sellainen on tiedossa vasta ensi tiistaina, kun tiedossa on ihan muuta ohjelmaa. Toivottavasti en silloin repsahda!